Sanotaan, että siihen elämänsä mieheen voi törmätä ihan millon vaan vaikka keskellä kirkasta päivää kaupunkipahasessa keskellä tietä, mutta kuka siihen oikeesti uskoo? Minä uskon, been there done that :) Tapasin elämäni miehen, kotikaupungissani viime kesänä keskellä kirkasta päivää ja keskellä tietä. Yksi asia johti toiseen, ja lopulta vietimme kesäyön yhdessä jutellen ja kiihkeästi touhuillen.. Mies oli ihana, osasi koskettaa ja suudella huumaavan hyvin, ja tästä tapauksesta voi todella sanoa että meidän välillä oli sitä jotain, mitä kemiaksi kai kutsutaan. Se oli maagista. Aamulla mies oli täydellinen. Meillä oli semmosta rakastavaista koskettelua, mitä parisuhteissa harrastetaan, aaaaah se oli ihanaa.. Ja vietetttiin se päivä yhdessä ja vaihdettiin puhelinnumerot kun tiet erkani.
Juttu jatku viestittelyllä ja tapasimme useamman kerran kun palasin kotikaupunkiini ja yhden viikonlopun herra vietti luonani asuinkaupungissani. Toisella kerralla, kun olin jälleen käymässä kotikaupungissani, menin miehen residenssiin kyläilemään. Tullessani sinne, olin kuolla sisäisestä riemusta ja halusta ja palosta, mies näytti niin hyvälle... Ja harrastettiin tällöin ensimmäistä kertaa varsinaisesti seksiä. Mies oli selvästi kokenut, ja veti multa niin jalat alta.. ja kestävä ja uudelleen syttyvä ;) Oikeesti, likaisista yksityiskohdista vois paljastaaa sen kun mies sulavasti päättää että sex on the table.. uuuuuuuu :) Se tyhjentää äkkiä pöydän, heittää peiton siihen ja sanoo "nyt pääset pöydälle". Siis apua. I'm all yours. Tuona yönä harrastettiin seksiä monta kertaa ja oltiin molemmat märkänä hiestä. Siitä päästäänkin tämän postauksen alkulähteille, titanicin seksikohtaukseen :)
Kuinka ihanaa se oli, kun seksin jälkeen mies jäi siihen mun päälle makaamaan ja suutelemaan rintakehää/rintoja seksin jälkeen molemmat ihan hikisinä ja huohottavina. Tää mies oli erilainen, tai ehkä minä olin hänen kanssaan erilainen, että seksin jälkeen ei ollut kiire mihinkään vaan jäätiin alasti toistemme syliin makaamaan. Pitkässä parisuhteessakin olin ehkä aina seksin jälkeen jotenkin kiireinen ja tilanne laukes aika pian ja aloin kaivella alushousuja ja etsiä suojaa..ja olin että noni, it's a wrap.
Tän miehen kans oli ihania seksinjälkeisiä hetkiä ja siinä meni usein tovikin, ja ihailin miehen rentoutta ja just sitä kiireettömyyttä. Joskus mies saattoi laukeamisenkin jälkeen suudella mua jokapaikkaan ja pitää mua hulluna hyvänä.. Itse olin ihan äimistynyt tilanteesta, ja mietin että mitämitämitä, kun makaan selälläni ja hän suutelee mua rintoihin, mahaan, käsiin, kaulaan.. Uskomatonta. Ja oikeesti, kukaan nainen ei voi olla rakastumatta.
Se oli mun virhe. Hups.
Siittä on nyt jo nelisen kuukautta kun ollaan edes viimeksi juteltu ja viime näkemisestä on vieläkin kauemmin, mutta en ole päässyt hänestä yli vieläkään. Se oli todellaki elämäni seksiä, ja vaikka olenkin jo tehnyt tässä kiitettävästi tutkimusta (etsinyt hänen kaltaistaan seksin jumalaa) mitään vastaavaa ei ole ollut. Mies seurustelee nyt, vaikka luulin että se on varmaan niitä sitoutumiskammoisia kavereita. Me ei ikinä puhuttu sanallakaan, että mitä meijän juttu oli ja liekkö se koitui kohtaloksi.. Tää kaveri oli mun elämän Mr. Big, nyt vaan toivon että me vielä päädytään yksiin kuten carrie ja big, koska se nyt vaan on meant to be :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti